Photo in courtesy of Ari Laakso

Mitä myrskybongaus on ?

Myrskybongaus voi olla hengenvaarallista, erityisesti henkilöille joilla on vain vähän kokemusta ja tietoa myrskybongauksesta ja meteorologiasta. Myrskybongarin on bongattava myrskyjä turvallisesti ja vastuuntuntoisesti. Bongaus tapahtuu täysin myrskybongarin omalla vastuulla.

Älä silti hätkähdä, onhan niitä vaaroja monissa muissakin harrastuksissa - esimerkiksi urheilun parissa. Myrskybongauksen parissa voit kuitenkin päästä kokemaan unohtumattomia elämyksiä, kun näet ja koet läheltä ilmakehän käsittämättömät voimat.

Myrskybongaus

Myrskybongaus (storm chasing) käsitetään usein vain tornadojen jahtaamiseksi. Myrskybongauksella voi olla kuitenkin monenlaisia päämääriä, niin kaupallisia, tieteellisiä kuin harrastuksellisia. Tornadon eli trombin näkeminen on kuitenkin vain yksi osa myrskybongausta, lottovoitto erittäin onnistuneen retken päätteeksi. Myrskybongaus voi siis käsittää kaikenlaisten myrskyjen katselua tai kuvaamista. Ei ole väliä onko kyseessä ukkos-, syys-, tai lumimyrsky tai vaikka revontulimyrsky, vannoutunutta myrskybongaria kiinnostavat ne kaikki.

Myrskybongaus on lähtöisin Yhdysvaltain keskilännestä, jossa alan pioneerit lähtivät tien päälle jo 1950- ja 1960-luvuilla. Halpa polttoaine, hyvä tieverkko ja ilmastolliset olosuhteet loivat heille loistavat olosuhteet. Yhdysvalloissa myrskybongausta harrastetaan erityisesti keväällä ja toisaalta syksyllä hurrikaaniaikaan. Suomessa myrskybongauksen käsite on tullut suurelle yleisölle tutuksi lähinnä TV-ohjelmien ja Jan de Bont'in Twister-elokuvan kautta, viime vuosina myös lehdistö ja radio on esitellyt tätä harrastusta.

Myrskybongaus Suomessa

Suomessa parasta aikaa on luonnollisesti keski- ja loppukesä ukkosineen. Meillä bongausta vaikeuttavat kuitenkin metsäinen maasto ja kallis polttoaine. Niinpä suomalainen myrskybongari joutuukin usein etsimään turvallisia näkoalapaikkoja joko sisätiloista korkean rakennuksen huipulta tai peltoaukeita, järvenrantoja tai mäkiä, joista voi tarkkailla taivasta autosta käsin. Vielä 90-luvun alussa suomalainen myrskybongari eli pelkästään Ilmatieteen laitoksen säätiedotusten, radioukkosten ja hyvän onnen varassa. Nykyisin internet doppler-tutkakuvineen ja salamapaikannuskuvineen toisaalta helpottaa myrskybongarin elämää, toisaalta aiheuttaa paineita autoiluun ympäri maata myrskyjen perässä.

Kaakkois-Suomi lienee parasta aluetta ukkosmyrskyjen näkemiseen. Ukkosia näyttäisi siellä esiintyvät tiheämmin kuin muualla massamme, myös salamatiheys on korkea. Toisaalta esimerkiksi Lounais-Suomen ja Pohjanmaan peltolakeudet helpottavat autoilevan myrskybongarin ukkosetsintöjä. Tornadoja eli trombeja voi kuitenkin nähdä koko Suomessa, kuten oheinen kartta osoittaa. Heikkoja tornadoja esiintynee maassamme kuitenkin enemmän, kuin kartta antaa ymmärtää. Metsäinen maasto estää helposti niiden näkemisen, eivätkä heikoimmat tornadot välttämättä edes kaada puita todisteeksi esiintymisestään. Mutta heikkokin tornado voi olla erittäin näyttävän näköinen.

Vasemmalla keskimääräinen salamatiheys Suomessa, oikealla Suomessa 1997 havaitut tornadot.
Tornadokarttaa klikkaamalla saat sen näytöllesi suurempana.



Yllä Sami Köykän koostama kuva ukkospäivien
keskimääräisestä määrästä / vuosi Suomessa.
Karttaa klikkaamalla saat sen isommaksi.

Syysmyrskyistä pääsee nauttimaan parhaiten rannikoilla, sisämaassa tuulen nopeus yleensä heikkenee nopeasti. Samoin kovat lumimyrskyt liittyvät usein rannikkoon ja avoimen, ilmaa lämpimämmän meren aiheuttamaan ilman kosteuteen. Suurimmat tuulennopeudet maassamme on tiettävästi kuitenkin mitattu talvimyrskyjen yhteydessä Lapin tuntureilla.

Paljonko Suomessa sitten on myrskybongareita? Vaikea sanoa, mutta jotain kertoo se, että noin 15 ensimmäisen myrskybongausvuoden aikana en tavannut tien päällä toista myrskybongaria. Tosin sen jälkeen, näiden sivujen myötä, olen kuitenkin tutustunut jo pariin sataan samanhenkiseen suomalaiseen, joten en ole sentään läheskään ainoa! Ja tietyillä näköalapaikoilla on kesäiltaan sattuvan ukonilman aikaan ihmisiä jopa ruuhkaksi asti...

Muutamia varoituksen sanoja

Metsäinen maastomme tekee myrskybongauksesta helposti vaarallista! Kaatuvien puiden ja lentävien oksien aiheuttama riski on otettava todesta. Samoin metsät voivat aiheuttaa virhearviointeja ukkossolun liikkeistä ja myrskybongari voi ajautua päin rajua syöksyvirtausta tai tornadoa, keskelle rajua sadetta tai raekuuroa. Auton tieltä suistuminen on tällaisessa tilanteessa varsin mahdollista! Lisäksi yksin autoileva myrskybongari on välittömästi vaarassa, jos seuraa taivasta liikenteen sijaan. Aukeilla paikoilla puolestaan salaman iskukohteeksi joutumisen todennäköisyys kasvaa nopeasti.

Pari esimerkkiä yllättävistä vaaroista: 30.6.2000 Valkeakoskea lähestyi kova ukonilma. Tämän kirjoittaja ajoi kotoaan lähimmälle peltoaukealle, aikeenaan kuvata salamoita auton ikkunasta. Ukkossolu kuitenkin vyöryi päälle huomattavasti arvioimaani nopeammin. Päätin siirtyä kuvaamaan noin puolen kilometrin päässä olevan valtatiesillan alle. Samalla alkoi taivaalta tulla rakeita, joiden koko suureni hetki hetkeltä. Ja juuri sillan alle päästessäni taivaalta tuli 50 - 55 millisiä rakeita ! Selvisin tilanteesta yhdellä auton kylkeen tulleella maalipinnan repäisseellä naarmulla. Huonommalla onnella olisivat pellit olleet täysin lommoilla, kuten eräälle valkeakoskelaiselle taksille kävi samana päivänä.

Toinen esimerkki on 80-luvun lopulta. Olin seuraamassa yöukkosen luomaa salamoiden ilotulitusta. Jossain vaiheessa myrsky kuitenkin kiihtyi sen verran rajuksi, että katsoin paremmaksi lähteä kotiin neljän seinän sisään. Sähköt olivat poikki koko kaupungista. Hieman ennen kotia näin valtavan välähdyksen ja kuulin kovan pamauksen. Salama iski tien vieressä olevaan korkeaan kuuseen ja sinkosi siitä valtavan säleen lähes autoni tuulilasista sisään. Onnekseni se meni parikymmentä senttiä ohi. Oheinen kuva kertoo parhaiten, millaista jälkeä olisi voinut tulla !

Yhdysvalloissa median suuri kiinnostus on lisännyt myrskybongareiden määrää huomattavasti. Väistämättömästi, ikävä kyllä, muutamat näistä ovat esittäneet varsin vastuuttomia tempauksia; tällaisia myrskybongareita kutsutaan siellä yahoo'iksi. He näyttävät olevan täysin tietämättömiä, tai täysin välinpitämättömiä, myrskybongaukseen liittyvistä vaaroista ja vaarantavat paitsi oman, niin myös muiden tiellä liikkujien turvallisuuden.

Jan de Bont'in Twister-elokuvan myötä myrskybongaus nousi suomalaistenkin tietoisuuteen. Huomaa kuitenkin että Twister antaa erittäin harhaanjohtavan kuvan myrskybongauksesta. Myrskybongarit eivät ajele pienillä sorateillä tai pelloilla, eivätkä milloinkaan kohti tornadoa tai suoraan tornadon sisään ! Jälkimmäinen koituisi todennäköisesti kuolemaksi. Twister sisältää hyvin vähän teknisesti tarkkaa tietoa ja on muistettava että koko elokuva on varsin kaukana todellisuudesta.

Turvallinen myrskybongaus vaatii perusteellista tietoa myskyjen rakenteesta ja käyttäytymisestä. Opiskelu on aloitettava kirjallisuudesta ja sen jälkeen voi siirtyä maastoon. Mitään rajoja kokeneeksi myrskybongariksi tulemiselle ei voi antaa, mutta useiden vuosien opiskelu ja 10000-20000 kilometrin myrskybongauskokemus on enemmän kuin suositeltavaa. Älä unohda että monet myrskybongausretket epäonnistuvat ja yleensä jokainen niistä edellyttää pitkiä ajomatkoja, mikä kuluttaa rahaa, aikaa ja omia voimavaroja nopeasti. Tosin liittymällä kasvavaan harrastajajoukkoon voit pudottaa kustannuksia polttoainekulujen kohdalla jakamalla autosi toisten myrskybongareiden kanssa. Televisiossa näkemäsi upeat myrskydokumentit ovat yleensä vuosien uurastuksen tulos. Nopein, halvin ja turvallisin tapa päästä myrskyn sydämeen on katsella jonkun muun kuvaamaa videota. Tosin video ei koskaan korvaa sitä omaa tunnetta minkä kokee ulkona maastossa myrskyn keskellä...

Kaiken edellämainitun lisäksi muista aina, että myrskybongareita on kuollut maailmalla. Ethän sinä halua olla ensimmäinen suomalainen myrskybongauksen vaatima kuolonuhri ?

Lisää lukemista myrskyistä, katso myrskybongarin linkit !